Vastamielipide

Mistä tunnistaa heimolaisensa, kun tällainen tulee kadulla vastaan? No bändipaidasta tietenkin. Toimittaja Laura Vähähyyppä kirjoitti Soundi-lehden kolumnissa (23.9.2011) bändipaidan syvimmästä olemuksesta. Paita on paitsi kunnianosoitus omalle lempiartistille, myös helpointa mahdollista ruohonjuuritason katupromootiota. Mikä onkaan hienompaa kuin auttaa edes näin pienesti suosikkibändiään ja samalla ilmoittaa jokaiselle vastaantulevalle ”tällainen minä olen, tätä minä kuuntelen”.
Bändipaitojen perimmäinen tarkoitus on ilmaista mitä musiikkia sen kantaja kuuntelee. Niitä voi ostaa keikoilta ja levykaupoista tai nettikaupoista, mutta ostopaikasta riippumatta pitää tietää mitä etsii. Mutta entä sitten, kun bändipaidan voi ostaa helposti mistä vain ja kuka vain? Kellä vain tarkoitan niitäkin, joilla ei ole aavistustakaan bändin musiikista. Muun muassa vaateliike Hennes & Mauriz, tai tuttavallisemmin H&M, on alkanut myydä useiden bändien paitoja. Esimerkiksi Rolling Stones, Iggy Pop, Nirvana ja Ramones ovat saaneet paidoistaan halpakopiot kaupan hyllyille. Kenen tahansa on helppo ostaa paita ja kynnys sen käyttämiseen on matala, kun joka toisella vastaan tulevalla massateinillä on samanlainen. Tietenkin on bändille hyvä asia, jos joku innostuu kuuntelemaan heidän musiikkiaan nähtyään heidän logonsa "halpispaidassa", mutta useammin törmää siihen, ettei paidan käyttäjällä ole aavistustakaan siitä mitä se edustaa. On melkein surullista nähdä, kuinka Nirvana-paitaan pukeutunut henkilö ihmettelee, kuka on Kurt Cobain ja sanoo Nirvanan lempivaatemerkikseen.
Jos Ramones-paidan kantaja ei osaa nimetä yhtäkään Ramonesin biisiä, toteuttaako paita todellista tehtäväänsä bändin tukijana? Itse en voisi käyttää paitaa, jonka tekstin tai kuvan merkitystä ja tarkoitusta en ymmärrä tai "tue".